České republiky 
Deutschland 
Österreich 
United Kingdom 
Suomeen 
France 
Magyarország 
Italia 
Polska 
România 
Україна 
Europe 
Kenttälapio – mikä se on ja mihin sitä käytetään?
Vaatiiko kysymys ”mikä kenttälapio oikeastaan on?” lainkaan laajempaa vastausta? Voisi ajatella, ettei mikään ole niin arkista kuin tämä työkalu – jokainenhan tietää, miltä lapio näyttää. Mutta juuri kaikkein tavallisimmat esineet kätkevät usein sisäänsä enemmän kuin ensi silmäyksellä huomaa: käyttötapoja, historiaa ja rakenneratkaisuja, jotka tekevät kenttälapiosta yllättävän monipuolisen varusteen. Katsotaan siis, mistä oikein on kyse.
Mikä kenttälapio on?
Aloitetaan siitä, mitä kenttälapio tarkoittaa aivan käytännön mielessä. Nykyään nimitys on niin vakiintunut, että kenttälapiolla tarkoitetaan käytännössä mitä tahansa kaivamiseen tarkoitettua työkalua, joka on perinteistä lapiota tai pistolapiota pienempi.
Malli voi olla taitettava, teleskooppinen, osiin purettava tai kiinteävartinen. Kahvan pituus on tavallisesti noin 30–55 cm, ja materiaalina käytetään puuta, terästä tai muuta metallia sekä nykyaikaisia, erittäin kestäviä muoveja.
Terästerän mitat ovat noin 20 × 15 cm. Sopivasti teroitetut tai sahalaitaiset reunat tekevät työkalusta usein myös viidakkoveitsen tai sahan. Kun taittuva lapio lukitaan puoliksi avattuun asentoon, sillä voi hakata kuin kuokalla tai hakkuraudalla. Selviytymismalleihin on jopa rakennettu kompasseja, lenkkiavaimia, pullonavaajia ja köydenleikkureita. Mukana tulee usein suojakotelo, joka helpottaa kuljettamista autossa, repussa tai vyöhön kiinnitettynä.
Mihin kenttälapion nimi viittaa?
Nimessä kenttälapio yhdistyvät kaksi asiaa: kenttä eli maasto-olosuhteet, joissa työkalua käytetään, ja lapio, joka kertoo sen alkuperäisen tehtävän. Väline kulkee lähes kaikkien univormua kantavien joukkojen mukana, mutta sen juuret ovat nimenomaan pioneerijoukoissa – niissä armeijan teknisissä yksiköissä, jotka rakensivat ja tuhosivat linnoituksia ja kaivautuivat maastoon.
Toisin kuin nykyään ensimmäisenä ajattelisi, pioneeri ei tarkoita pelkästään räjähteitä suoja-asussa purkavaa sotilasta. Jo satojen vuosien ajan sanalla on viitattu koko tekniseen joukkoon, jonka tehtäviin kuului muun muassa linnoitusten ja vallihautojen rakentaminen ja tuhoaminen. Juuri nämä joukot tarttuivat mielellään lapioon – jo kauan ennen kuin kenttälapiosta tuli jalkaväen vakiovaruste.
Työkalun nimet monissa kielissä juontuvat latinan sanasta sappa, joka tarkoitti kuokan tai hakkuraudan tapaista kaivamisvälinettä. Historia sulkeutuu tässä kehäksi: sotilaallinen pioneeritoiminta sai nimensä tuosta nykyaikaisen lapion esimuodosta, jolla tehtiin samankaltaisia sekä siviili- että sotilastöitä.
Kenttälapio aseena
Yksi tämän näennäisen viattoman työkalun käyttötarkoitus ansaitsee vielä maininnan. Aseena lapiota on käytetty jo tuhansia vuosia. Kyse oli tosin vasta esiasteesta, ei nykyisen välineen tarkasta vastineesta, mutta jo antiikin Roomassa käytettiin taistelussa lapioita, kuokkia ja hakkupistoja sekä niiden eri muunnelmia.
Väärässä olisi kuitenkin se, joka luulisi taistelun lapiolla jääneen historiaan heti tuliaseiden myötä. Kävi päinvastoin. Ensin perinteisten lähitaisteluaseiden suosio hiipui, sitten taistelut siirtyivät ensimmäisen maailmansodan ahtaisiin juoksuhautoihin, ja lopulta toisessa maailmansodassa konepistoolit alkoivat syrjäyttää pitkää, pistimellä varustettua kivääriä. Näin lapiosta tuli monelle sotilaalle lähitaisteluase – esimerkiksi konepistoolein varustetuille puna-armeijalaisille tai kolme vuosikymmentä aiemmin Ranskan asemasodan taistelijoille. Alkuperäisestä käyttötarkoituksestaan huolimatta se toimi tässä roolissa hyvin, etenkin kaupunkitaisteluissa ja juoksuhaudoissa, ja mikä tärkeintä, se oli lyhyistä tuliaseista poiketen käytännössä jokaisen jalkaväkimiehen ulottuvilla.
Neuvostoliitossa lapio aseena kiinnosti niin paljon, että siellä kehitettiin jopa lapio-kranaatinheittimen konsepti. Idea ei jäänyt paperille: 1930-luvulla valmistettiin kevyt kranaatinheitin, joka ampui 37 mm:n kranaatteja. Lapion varsi toimi piippuna ja taittuva terä koko rakenteen jalustana. Ratkaisu osoittautui kuitenkin niin epäkäytännölliseksi – lapioksi liian suureksi ja raskaaksi, kranaatinheittimeksi liian epätarkaksi ja tehottomaksi – että taisteluissa se usein jätettiin turhana taakkana pois.
Nykyään on yhä yksi joukko, joka suhtautuu lapiolla taistelemiseen hyvin vakavasti, ja se on tietenkin kotoisin Venäjältä. Yllättäen kyse on joukosta, jolle lapiosta on operaatioiden luonteen vuoksi vähän hyötyä varsinaisissa pioneeritehtävissä: erikoisjoukoista eli Spetsnazista. Venäläiset kommandot eivät ainoastaan harjoittele täydellisesti lähitaistelua lapiolla eri ottein ja viputekniikoin, vaan käyttävät sitä myös vihollisen lamauttamiseen etäältä. Teroitetun lapion heitto vastaa teholtaan sitä, mihin pystyy tomahawkilla tai pienellä kirveellä.
Onneksi useimmat meistä voivat keskittyä lapion käyttöön rauhallisemmissa merkeissä – leireillessä, puutarhatöissä tai maastoretkillä. Sopivan taitettavan tai kokoontaitettavan retkilapion tunnistaa siitä, että se on kevyt kantaa, nopea ottaa käyttöön ja tarpeeksi tukeva kaivamiseen. Näihin arkisiin, rauhanomaisiin koitoksiin parhaat kenttälapiot löydät kätevästi verkosta.
Kenttälapio – usein kysytyt kysymykset
Mikä on hyvä terän koko retkikäyttöön?
Yleisretkeilyyn sopii terä, jonka mitat ovat suunnilleen 20 × 15 cm. Tämä riittää nuotiokuopan, telttapaikan tasoituksen ja pienten ojien kaivamiseen ilman, että työkalu kasvaa liian painavaksi rinkassa kannettavaksi. Kovaan ja juurikkaiseen maahan voi valita hieman leveämmän ja paksumman terän, kun taas kevyeen pakkausvarusteeseen riittää pienempi. Terän muoto – suora vai kärkeen kapeneva – vaikuttaa siihen, kuinka helposti se uppoaa maahan.
Mikä ero on taitettavalla ja teleskooppisella mallilla?
Taitettava malli kääntyy nivelistä pienempään kokoon, kun taas teleskooppisen varsi lyhenee sisäkkäin liukuvien osien ansiosta. Taitettavat ovat usein tukevampia ja kestävät paremmin vääntöä, koska niissä on vähemmän liikkuvia liitoksia. Teleskooppiset pakkautuvat tavallisesti pienempään tilaan ja ovat kevyempiä, mutta niveletön rakenne voi tuntua raskaassa kaivamisessa hennommalta. Valinta riippuu siitä, painotatko kestävyyttä vai pakkauskokoa.
Kannattaako puu- vai metallivarsi valita?
Metalli- ja muovivarret kestävät kosteutta ja kovaa käsittelyä paremmin, eivätkä ne halkea kuten puu ajan myötä voi tehdä. Puuvarsi puolestaan vaimentaa iskuja mukavammin kädessä ja on perinteisesti kevyt. Retki- ja selviytymiskäyttöön nykyaikainen kuitulujitettu muovi tai teräs on yleensä huolettomampi valinta, kun taas kiinteävartista puumallia arvostetaan usein pihatöissä ja vakiintuneessa leiripaikassa.
Miten kenttälapiota huolletaan?
Puhdista terä käytön jälkeen mullasta ja kuivaa se ruostumisen estämiseksi, etenkin jos teräs on maalaamatonta. Öljyä metallipinnat ohuelti pidempää säilytystä varten ja tarkista, että taitto- tai lukitusmekanismi liikkuu puhtaana ja kiristyy kunnolla. Löystyneet ruuvit ja nivelet kannattaa kiristää säännöllisesti, jotta terä ei pääse heilumaan käytössä. Säilytä lapio kuivassa ja mieluiten suojakotelossa.
Saako kenttälapiota kuljettaa mukana julkisilla paikoilla?
Työkaluksi tarkoitettua lapiota saa yleensä kuljettaa osana retki- tai työvarustusta, mutta kantamista arvioidaan tilanteen ja tarkoituksen mukaan. Terävälaitaisen tai aseeksi muunnellun mallin kantaminen ilman perusteltua käyttötarvetta yleisellä paikalla voi tulkita eri tavoin. Koska säännöt ja niiden soveltaminen vaihtelevat, tarkista epäselvässä tapauksessa ajantasainen ohjeistus poliisilta tai muulta toimivaltaiselta viranomaiselta.
Kenttälapiot sinun tarpeisiisi MILITARY-verkkokaupasta
Onneksi me voimme keskittyä lapioiden käyttöön huomattavasti enemmän vapaa-ajan merkeissä – leireillessä, puutarhatöissä tai offroad-retkillä. Parhaat kenttälapiot jokapäiväisiin, rauhanomaisiin koitoksiin löydät osoitteesta MILITARY.
